Teoskokonaisuus, johon kuuluu Kaksoistähti -novelli, farkkuaiheisia keraamisia veistoksia, futon-aiheisia tekstiiliveistoksia ja performanssi.
Artpiece that includes Kaksoistähti -novel, jeans inspired ceramic sculptures, futon inspired textile sculptures and performance.

Iines laskee nuijan ja katsoo keskeneräistä veistosta edessään. Hän nappaa siitä kuvan puhelimellaan, jonka linssiä peittää rasvainen sormenjälki. Iines näpyttelee: ”Metalli taipuu ja rauta ruostuu” ja julkaisee muokkaamattoman kuvan instagramiinsa. Se sopii hyvin hänen feedilleen, muiden kuvanlaadulta tuhruisten kuvien joukkoon ja  ”oispa kaljaa” profiilikuvauksen alle.  Iines rojahtaa työhuoneensa autotallilta haisevalle sohvalle ja jää selaamaan instagramia.

 

•  

 

Iines istahtaa naista vastapäätä pienen pöydän äärelle, jolla lojuu muutama likainen kahvikuppi, ilmaisjakelua, avaamaton kirje sekä Iineksen tupakkavehkeet. Surrealistista oloaan paeten Iines puristaa filtteripussin alakulmasta filtterin ulos ja asettelee sen huuliensa väliin. Hän sipaisee kellastuneella etusormella ja peukalolla ohuen tupakkapaperin pienestä pahvikotelosta. Tupakan tuoksu leijailee kevyesti, kun Iines avaa topan. Hän asettelee paperin V:n muotoon sormiensa väliin filtterin avulla ja painelee sen sisään tupakkaa. ”Millaisia unia sä yleensä näet?”, nainen keskeyttää. Iines nostaa keskeneräisen sätkän kasvojensa korkeudelle, luo katseensa naiseen ja nuolee paperin kielellään, jolla maistuu kuona. Naisen poskille nousee puna ja hän vilkaisee torstaipäivän tarjouksia. Iines tuntee huojennusta ymmärtäessään, että he keskustelevat unista.  Hän sytyttää samaan helpotuksen tunteeseen tupakan. Nainen korjaa tuolilla asentoaan, kun palavan tupakan haju saavuttaa hänet. ”Siinä on räppänä. Sä voi avata sen, jos häiritsee”, Iines nyökkää naisen viereen ikkunan suuntaan ja vetää savua uudelleen henkeen.

 

•  

 

Hannes tuntee sydämensä sykkeen kiihtyvän, kun hän tarkistaa uudelleen, onko lanka todellakin loppunut ompelukoneesta. On. Hän tarkistaa uudelleen onko lanka todellakin loppunut myös hänen varastosta. On. Hän ottaa vetolaatikosta kaksi viereistä kultaisen sävyä, kalpean keltaisen ja oranssin, joita mallailee farkkukankaan päälle jo ommellun tikin viereen. Värit vain rääkyvät keskenään ja vaikka kuinka Hannes siristäisi silmiään, ne riitelevät ja potkivat toisiaan koko ajan kovaäänisemmin. Hannes tuntee onton tunteen painavan rintakehäänsä.

 

Hannes laskee kankaan ja langat käsistään ja nousee pöydän äärestä. Hän työntää muutamaa lattialla olevaa farkkupinoa ja tekee noin puolen metrin levyisen tilan seinänvierustalle. Hannes asettelee kyynerpäänsä ja päälakensa kolmioksi lattialle, jonka jälkeen hän nostaa jalkansa ilmaan. Hannes keskittyy suoristamaan rankansa ja hengittämään varmin ja hitain hengenvedoin. Hän sulkee silmänsä ja kuulee kuinka veri kohisee. Hän yrittää rentouttaa kasvonsa ja kaikki lihaksensa, jotka eivät kannattele päällä seisomista.

 

Housujen kankaan paino keräytyy taipeisiin ja paljaat nilkat paljastuvat huoneilmalle. Säärien ihokarvat nousevat pystyyn, kuin peitto oltaisiin yllättäen vetäisty pois päältä. Ulkoa kantautuu tasaista liikenteen ääntä, joka viestii aamuruuhkasta. Hannes alkaa laskemaan takaperin kolmestakymmenestä alaspäin.

 

Hannes laskee polvensa maahan ja nostaa päänsä ylös. Rauhallisin elein hän tarkistaa myös neppareiden ja nappien tilanteen ja kirjoittaa puhelimelleen ostoslistan. Hän lähtee kangasliikkeeseen.